maanantai 14. joulukuuta 2015

Leirilaiffii osa 1 12.-13.12.2015

Pääsimme I-HAH ry:n arvokisaleirikonseptiin mukaan, yhtenä 12. koirakon joukkoon. Todella upea konsepti, jossa viikonloppu koostuu kahdesta lajitreenistä (agility), mentaalivalmennuksesta sekä fysiikkatreeneistä. Leirejä on kolme, joista seuraava ajoittuu Maaliskuulle.


Ekalla leirillä Saija Mustonen koulutti lauantaina ja Outi Harju sunnuntaina. Molemmat radat olivat todella kivoja profiileiltaan, joskin hyvin erilaisia ohjata. Me tehtiin omalla tasollamme ja vähän siitäkin yli. Lauantaina sähelsin alussa, olin jotenkin ylivireinen (taas). Osittain varmaan, koska oltiin koko päivän viimeinen koirakko ja sellaisessa on mulla paljon vielä treenattavaa oman pääkoppani kera. Paikalla oltiin aamulla 8:30 ja me pääsiin radalle joskus 15 maissa. Oikein hyvä treenata tällaistakin kyllä muualla kuin kisoissakin! :)


Lauantai huipentui Anne Talvitien pitämään mentaalivalmennusluentoon, josta saatiin kotitehtäviä. Erinomaisia työkaluja oman jännittämisen, elämänlaadun ja ihan kaiken lokerointiin. Kun asioita palastelee, tulee monesta asiasta enemmän hallittava. Myös aikakäsityksen hahmottaminen oli minulle uusi juttu. Testosteroniasentoa on pidettävä 2min joka päivä. Se kyllä kieltämättä tuntuu erittäin hyvältä! Samoin kuin se, että muutosta haettaessa ei pidäkään yrittää kerralla muuttaa kaikkea, vaan etsiä kaikkein pienin muutettava. Todella loogista! :) myös omien ajatustensa tietoisuuteen saattaminen auttaa niiden järjestelyssä. Monesti pelot, jännitykset, olettamukset, ennustamiset ynnä muut ovat tosi "tyhmiä" ajatuksia ja niistä tietoiseksi tuleminen on ensimmäinen osa kehittymistä.


Sunnuntain treenit ajoitettiin niin, että päästiin jo 11 maissa omalla  vuorollamme radalle. En säheltänyt ja pysyin rentona. Palkkasin puomia. Jes! Selkeästi rytmitys on meidän kohdallamme erinomainen ohjausvalinta, mutta sen onnistuminen vaatii selkeästi kunnollisen kiihdytyksen ennen rytmitettävään kohtaan tulemista, jotta nopeuden muutos on riittävä ja koira reagoi. Pienellä juoksunopeuden muutoksella koirankin muutos on pienempi. Meidän pääläksy lauantailta näytti olevan sokea U-putki, kun tullaan 90-asteen kulmasta. En tiedä, peitinkö linjaa, vai eikö Kick saanut koottua putkeen, jolloin se ei halunnut sinne mennä. Mene ja tiedä, näitä treenataan. Ehkä mun oma liikesuuntani ei kääntynyt tarpeeksi kohti putkea ja Kick luuli mun häipyvän alta pois. Pientä ei saa hyljätä yksikseen radalle. ;)


Sunnuntai huipentui fysiikkatesteihin, ja ai että mikä tsemppi meidän porukassa oli. Huudettiin ja tsempattiin toisiamme ihan äärimmilleen! Aivan mieletöntä! En uskonut edes saavani noin hyviä tuloksia kuin mitä nyt tuli!


Tässä vielä videokooste viikonlopulta.


Tästä on hyvä aloittaa treenitauko. Kick sterkataan keskiviikkona. Palaamisiin!

-Helzy & Kick


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti